tiistai 3. maaliskuuta 2015

Paperipaino valokuvalla

Vuosia sitten sain tädiltä perintönä lasisen paperipainon. Pohjaan liimattu kuva on ajansaatossa vähän rikkoutunut, mutta lasi on säilynyt siistinä, kolhiintumattomana yli 100 vuotta. Tämä paperipaino painaa 350 g, joten on varmaan tehnyt työnsä aikanaan.

Sattumalta löysin kirpputorilta ensimmäisen tuunattavan paperipainon. Siihen oli liimattu kiiltokuva, joka oli jo revennyt pahasti. Hinta oli edullinen - muutaman euron. Ja paperipaino oli minun! 
Koska en raaskinut liimata vanhaa valokuvaa suoraan paperipainon pohjaan, niin skannasin sen ja tulostin sen valokuvapaperille. Asetin paperipainon valokuvan päälle sopivaan kohtaan - leikkasin ja liimasin. Liimana käytin kaikissa Tacky Glue -liimaa.

Nyt seuraava jo odottaa valokuvaa. Ja suku ja tuttavat vuosien takaa herättävät mukavia muistoja!

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Pitsiä kukille

Kirpputorilta etsiessäni suojaruukkuja kukille, löysin vaalean metallisen astian. Tästäpä se tulee pian. Ja tumma matala astiakin odotti jo kevätvaatetusta.

Pitsiä ja vanha nopea apu, kuumaliima, töihin. 


Aurinkoista kevättä kukille!

torstai 16. lokakuuta 2014

Neulo pipa -vielä ehtii!

Huomasin jo syyskuun alussa mainion kampanjan, jossa tarkoituksena on neuloa pipoja TAYSissa syntyville keskosvauvoille. (Tarkat ohjeet: https://www.s-kanava.fi/uutinen/tee-hyvaa-neulo-pipa-keskoselle/1344413_10870) Tehdyn pipan voi viedä Pirkanmaan ABC-myymälään ja vastineeksi saa 50g Novitan lankaa. Itse pipon voi neuloa haluamastaan vauvoille sopivasta, pehmoisesta langasta. Ohjekin suloiseen tähtipipoon on:
https://laari.sok.fi/documents/10870/146633/Novita+Wool+tai+Ipana+Vauvan+myssyn+ohje/6e76202f-3a29-4bde-8a99-dcf4528cc5fc?relatedArticleId=1344413_10870

Tarkoituksena oli tehdä pipa jo lokakuun alussa, mutta syysloman alkaessa havahduin ja haastoin mukaan äidinkin. Eilen pääsimme alkuun ja lauantaina otan toivottavasti valmiit pipot mukaani ja vien ne kotimatkalla ABC-asemalle. Mukava pieni kampanja, joka toivottavasti antaa iloa vastasyntyneiden keskoslasten perheille ja vauvalle itselleenkin.


Äiti neuloo valkoisella vanhasta Novitan Bambino-kerästä, minä vihreällä M&K Eco Babyull jämäkeristä. Oman langan vyötteet jo hukassa, joten tässä kuva valkoisesta M&K-jämäkerästä.


Vielä ehditte mukaan, sillä pipoja kerätään 31.10.2014 saakka. Pienen pipan neuloo sukkelaan ja tähtikuviokin on yksinkertainen toteuttaa!

Kunhan töihin ehdin, aion haastaa mukaan vielä työkaveritkin!

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Voihan vonkale!


Käsityömessuilta lähtee mukaan kaikenlaista näprättävää. Vonkale –kalannahka – oli odottanut jo vuoroon turhan kauan.

Käydessämme loma-asuntomessuilla Anniinan kanssa näimme, miten kalannahka oli muuttunut seinäreliefiksi ja lampuksi. Minulla oli vaan pieni suunnitelma  – kalannahkainen kännykkäkotelo.

Kaavat piirsin puhelimen mukaan. Alalangaksi laitoin kestävän nailonlangan ja ylälanka on tavallista ompelulankaa. Osat nurjat puolet vastakkain ja ompelemaan. Ommel kulkee vajaan  0.5 cm reunasta.


Valmista hetkessä, vaikuttaa kestävältä ja ennen kaikkea mieluisa omistajalleen.


Kokeilin vielä samanlaista poronnahkasta. Nahan oli saanut lahjaksi Sevettijärveltä vuosia sitten. Tämän pussukan tein itselleni ja käytössä se on ollut miellyttävä.



tiistai 14. lokakuuta 2014

Pitsi nro 1806


Sain Brysselin tuliaisena Katariinalta ihanan kankaisen lyhdyn. Käsintehty yläosa on tehty revinnäistyönä taidokkaasti. 

Sisällä loistaa patterikynttilä lasipurkissa. Arvostan brysseliläistä käsityötä, mutta silti päätin kokeilla tehdä vastaavan ompelukoneella.


Tarvitsin vain valkeaa lakanakangasta ja pitsiä.

Kirpparilöytönä olin vuosia sitten ostanut mitättömän pienellä summalla A4-kokoiselle arkille aseteltuja numeroituja pitsinäytteitä. Lyhyitä numeroituja pitsipätkiä, joilla varmaan tehtaan edustaja on tehnyt kauppaa myyden isompia eriä pitsiä. Niitä löytyi vielä 18 arkkia!

Näin tein: 
Mallikirjan pitsien lyhyyden takia yhdistin saman levyiset pitsit yläreunaan ommeltavaksi. Sauma on taitoksen kohdalla sivussa.

Isomman pitsin asetin kynttilävalon kohdalle kankaan päälle, ompelin lyhyellä tikillä, siksak ompeleella sekä vahvistin vielä suoralla tikillä päältä, jonka jälkeen leikkasin ylimääräisen kankaan pois.

Korkeuden määritin pienen lastenruokapurkin mukaan. 


Alasauman päät - nurkat- käänsin yhteen ja ompelin käsin kuten lyhdyn yläreunan.

Työn alussa arvelin tärkkääväni työn, jotta se pysyy napakasti pystyssä. Sen koin lopulta aivan turhaksi.

Seuraavaan lyhtyyn kokeilen pellavakangasta.Tunnelmallista syksyä!




x





















Aika kiva paluu!

"Mitä tapahtui?" mietimme Anniinan kanssa, kun tajusimme, että blogi oli jäänyt kevät- ja kesäkiireiden jalkoihin. Vielä keväällä kuvittelin itse, että kesällä on aikaa, mutta kesän juhlat ja perheen roadtrip Yhdysvalloissa veivätkin aikani.

Ehkä oli jo pieni blogiähkykin. Itse olin lukenut blogeja monta vuotta sekä askarrellut ja touhuillut käsitöiden parissa blogin kirjoittamisen kolkutellessa takaraivossa. Eikä mikään ole aika kivaa, jos siitä tulee väkinäistä.

"Mitä nyt?" mietimme seuraavaksi. Anniinasta tuntui, ettei tänä syksynä aika riittäisi käsitöihin, minä puolestaan kaipasin käsillä tekemistä ja blogin kirjoittamista, mutta en halunnut jatkaa blogia yksin.

"Äiti!" oli meidän molempien vastaus. Jo blogin alusta asti olimme houkutelleet äitiämme mukaan yhdeksi kirjoittajaksi. Aina lapsuuden kotiin mennessämme huomaamme äidin tehneen taas kaikenlaisia kivoja käsityöprojekteja ja ihailemme hänen taitojaan. Äiti on kokeillut vuosien varrella kaikenlaisia käsitöitä villalankojen luonnonväreillä värjäämisestä kirjan sidontaan ja innostuu aina kaikesta uudesta. Onneksi äitiäkin siis blogin kirjoittaminen alkoi kiinnostaa ja nyt on aika tehdä yhdessä paluu!

Näin ollen Aika kivoja! on siis tästä eteenpäin kahden sukupolven ja kolmen naisen yhteistyötä. Teemme jatkossakin mahdollisimman kivoja juttuja, kukin omalla tyylillämme ja omien kiinnostuksen kohteidemme mukaan. Tervetuloa takaisin!

Äiti, Anniina ja Katariina

lauantai 15. helmikuuta 2014

Voidepurkeista ompelurasioita

Tiger ja monet muut kaupat ovat täynnä ihania rasioita, joiden ostamiseen ainakin minä helposti lankean, ellen ole tarkkana. Tosiasiassa rasioita on itsellä joka nurkka täynnä ja lisää tulee aina, kun ostaa kivan keksi- tai suklaarasian.

Viime lauantaina kaappeja siivotessani huomasin, että erään kaapin hyllyille oli kertynyt tyhjiä vartalovoidepurkkeja. Osassa oli jäljellä vaan kuivuneet rippeet-yök. Purkit siis pesuun ja sitten vielä astianpesukoneeseen. 

Sen jälkeen koristelin ne washi-teipeillä sekä liitutaulutarroilla.


Liitutaulutarroihin sain muodon pakettikorteista, jotka puolestaan on ostettu pilkkahinnalla Kontti-kirppikseltä. Ne ovat omaan makuun turhan värikkäitä, mutta käytän niitä lähinnä malleina askartelussa. Ne puolestaan majailevat peltirasiassa, joka on ostettu muutamalla sentillä Moko:n alesta.


Yllättäen jokainen purkki täyttyi nopeasti pikkutavaroilla. 



Purkit päätyivät aiemmin esiteltyyn ompelunurkkaukseen, jossa seuraava kangaskasa jo odottaa ompelijaa...