Tapetista lahjakasseja

Juuri silloin kun tarvitsisi lahjakasseja, niitä ei ole missään. Ja kun ei tarvitse, niitä löytyy siivouskomerostakin. Tuttua?

Viime syksynä tein ryhtiliikkeen ja kasasin siellä täällä majailevat lahjakassit yhteen paikkaan ja saumoista revenneet heitin roskiin. (Totta kai irrotin kivat kahvat ja kauneimmat materiaalit säästin. Tietenkin.)

Nyt huomasin, että tarvitsen pari kassia lisää: isoja ja ei-niin-jouluisia. Niinpä askartelin muutaman kassin vanhasta tapetista, joita olen ostanut kirpputorilta. Noudatin suurin piirtein koko ajan Kädenjälkiä-blogissa ollut ohjetta.

Kassien nauhat otin nauhapurkistani.

Jos meinaat tehdä samoin, minulla on vinkki: hanki hyvää liimaa. Käytin vuosia vanhaa Kiillon yleisliimaa. Se oli ehkä parhaat vuotensa jo nähnyt, sillä sain painaa aikaa kovaa ja odotella kuivumista pitkään, jotta saumat tarttuivat kiinni. Ehkä kyseessä ei ollut paras mahdollinen liima tapetille, sillä paremmin liima toimi peruskartonkiin, josta tein pienimmän lahjakassin.

Valkoiset nauhat ovat vanhoja lahjakassien kahveja. Salmiakkikuvioisen moni varmaan tunnistaa, sillä sitä myydään Eurokankaassa. Katariina osti sitä ison rullan ja antoi minulle siitä puolet (jee!).

Vaikka kassit vaikuttavat ihan tukevilta, silti hieman jännittää. Mitä jos liima todella oli liian vanhaa ja pohjasauma pettää? Onneksi näihin on tulossa aika keveitä lahjoja.

Virkattu pöllö

Jos sinä kuulut jo niihin, joita ärsyttää kaikenlaiset pöllökäsityöt, älä lue tätä. Minäkin nimittäin menin virkkaamaan taas pöllöjä. Joskus kaksi vuotta sitten virkkasin yhden pöllöpehmolelun Jämälangasta-kirjan innoittamana. Siitä tuli vähän hassunnäköinen huuhkaja. Vähän aikaa sitten päädyin Prinsessajuttu-blogiin, jonka pitäjä Mira oli innostunut pöllöjen virkkaamisesta. Todella upeita pöllöjä! Päätin kokeilla, miten sellaisen tekemisen onnistuisi.

Virkkasin pöllön harmaan trikookuteen jämästä isolla koukulla. Ohjeen otin omasta päästäni. Silmät ja nokan virkkasin langanjämistä. Sisälle tungin aika lailla vanua, jotta pöllöstä tulisi sopivan pullea.

Tämä pöllö lentää nuorimman kummilapseni luo. Taitaa joku toinenkin kummilapsi saada tällaisen...

Mustia kynttilöitä

Yritin joulun alla etsiä mustia antiikki- tai kruunukynttilöitä, mutta en löytänyt. Ainakaan niistä kaupoista, joissa kävin. Valkoisia ja punaisia kyllä löytyi, ja joihinkin kauppoihin oli tullut jo keväisiä pastellisävyisiä kynttilöitä.
Sitten muistin, että Hobby Pointista saisi mehiläisvahaa eri sävyihin värjättynä. Ostin pari levyä tummimman niistä. Ei levy ehkä täysin pikimusta ollut, mutta jotain tummanharmaan ja tummanvioletin välimaastossa.

Kääräisin levystä kaksi kynttilää, yhden pitkän ja yhden lyhyen, ja laitoin ne sinne, minne ne halusinkin: Iittalan Allas-kynttilänjalkaan valkoisten kynttilöiden pariksi.

Mielestäni tuohon kynttilänjalkaan sopii hyvin erimittaiset kynttilät. Siksi olisinkin voinut tehdä lyhyemmästä kynttilästä vielä lyhyemmän, jotta pituuserot olisivat korostuneet. Ehkä sit ensi kerralla.

Jos muuten tiedät, mistä kaupasta saisi mustia pitkiä kynttilöitä, otan vinkin mielelläni vastaan. Nettikaupoista en viitsisi tällaisia pitkiä kynttilöitä alkaa tilata.

Pyyhkeitä, pyyhkeitä

Ennen minulle oli ihan sama, millaisia keittiöpyyhkeitä tai leivinliinoja meillä oli. Kun sain kerran lahjaksi Marimekon mustavalkoisia keittiöpyyhkeitä, ihastuin niihin ja sen jälkeen on ollut kiva, jos ainakin osa keittiöpyyhkeistä on kivan näköisiä.

Siksi ostin pari valkoista keittiöliinaa Hobby Pointista ja kokeilin painaa kivoja pyyhkeitä itse. Toisen tein valmiilla sabluunalla. Seolisi pitänyt teipata hieman tiukemmin kiinni liinaan, koska väri pääsi hieman leviämään. Sabluuna on jälleen Helen Morrisin Koristele kotisi kuvioilla -kirjasta, jonka avulla olen tehnyt paljon muutakin.

Toisen liinan painoin leikkaamallani paperikaaviolla. Niissä väri ei levinnyt pahasti. Tämä väriyhdistelmä tuo ripauksen kevättä jo keittiöön.

Kuten huomasit, kohta voin laittaa lehteen ilmoituksen: Reipas silittäjä saa paikan.

iPadin suojus virkaten

Joulupukki yllätti keveällä iPad Air:lla. Mikä ihanuus! Iloitsin, sillä töissäni tarvitsen tätä usein ja myös kotona oli tarve toisellekin tabletille.

Mutta ensimmäinen pulmahan näiden ihanien laitteiden kanssa on niiden suojaaminen. Ensitöikseni juoksin välipäivinä kauppaan ostamaan tälle suojuksia. Hyllyt huusivat joulumyynnin jälkeen tyhjyyttään, joten tartuin keväisen keltaiseen magneettikanteen ja toisessa liikkeessä kirkkaaseen taustakuoreen. Näin laite säilytti keveytensä.

Ihan tällaisenaan en kuitenkaan halunnut sitä laukkuun laittaa. Pinterestin ideat tuli hyvin koluttua ja suunnittelin jo huopaista suojusta,mutta epäilin sen nyppyyntyvän herkästi. Sitten iski tauti, eikä kauppaan ollut vesirokkonäppyjen kera meneminen. Enkä viitsinyt miestäkään laittaa ostoksille.

Niinpä tartuin käsillä oleviin lankoihin. Aloitin harmaalla Hangolla ja jatkoin kesävirkkauksista ylijääneillä batiikkibambuilla. Värit tuntuivat jatkavan kannen teemaa, mutta sitten loppui sekin lanka. Kävi siis niin kuin jämälankajutuissa usein käy. Sitä päätyy ostamaan uutta ja niin jää taas jämälankaa...

Heti parannuttuani hipsin siis Lankamaailmaan ja ostin juuri oikeansävyistä keltaista puuvillalankaa. Sekä batiikki- että puuvillalankaa virkkasin kaksinkertaisena, jotta paksuus olisi suurinpiirtein sama kuin Hanko-langassa. 

Alkuperäisinnoittajana olivat siis nämä:

Molla Millsin ohje ja malli Virkkurissa

ja Pinterestissä kohtaamani

Tekijä ja kuvan omistaja on Etsyssä LanadeAna.

Pussukan ollessa lähes valmis, kaivoin kaikki kivat napit ja koristeet esille ja suunnittelin hetken, miten pussi suljettaisiin ja millä sen voisi koristella...

...ja päädyin lopulta ihan hiirenharmaaseen nappiin. Onhan tämä nimittäin jo kivan pirtsakka muutenkin.

Ai toimiiko? Kyllä, mahdottoman mukavasti. Kannatti tehdä siitä tiukka ja toisaalta aukinainen pää saa olla sen verran löysä, että suojus on helppo poistaakin. Ei siis yhtää haittaa, vaikka toisessa päässä lanka olisikin hieman paksumpaa.

Ohje on helppoudessaan tämä:

Virkkaa tarvittava määrä ketjusilmukoita niin, että ne yltävä juuri ja juuri koneen ympäri. Sulje piilosilmukalla ja sitten virkkaa kiinteitä silmukoita, kunnes pussukka on oikean kokoinen. Sulje pussi nurjalta virkkaamalla se kiinni piilosilmukoin. Virkkaa aukinaiseen päähän pieni ketjusilmukkarivi ja sulje piilosilmukoin. Kiinnitä nappi. Käytä.

Sateenvarjon uusi elämä

Kun pitkään palvellut sateenvarjoni hajosi viime syksynä, päätin irrottaa sen kankaan. "Ehkä voin tehdä siitä jonakin päivänä jotain", ajattelin.

Nyt se päivä koitti. Tarvitsin polkupyörän satulalle sadesuojan ja mikä olisi parempi materiaali kuin sateenvarjon kangas. Ulkona käydessäni piirsin satulan mallin sanomalehdelle ja leikkasin kankaan sen mukaan. Sitten vain ompelin pienen nauhakujan ja pujotin sinne kuminauhan. Toimii.

Kangasta jäi vielä reilusti. Olisiko sinulla ideaa, mitä siitä voisi tehdä?

Uusi päällys silityslaudalle

Jouluna kävi vahinko. Ensin kynttilä murtui ja steariini valui pöytäliinalle. Sitten puhdistin liinan imeyttämällä steariinia talouspaperiin silitysraudan avulla. Koska olin niin huolissani siitä, saanko liinan puhtaaksi, unohdin suojata silityslaudan. Lopputulos näyttää tältä:

Testasin monta kertaa ja rasvatahra ei tästä irtoa. Mutta silti tuntui siltä, että rasva tarttuu siihen vaatteeseen, jota seuraavaksi silittää. Päällys ei ollut irtonainen vaan niitattu kiinni lautaan. Sitä siis ei voinut pestä.

Ja jos oikein muistan, olen ottanut tämän laudan vanhan asuntoni vinttikomerosta, jonne sen oli edellinen tai sitä edellinen asukas jättänyt. Halusin antaa tälle kiertolaiselle vielä uuden elämän, enkä ostaa vain uutta ja modernia silityslautaa.

Ostin Eurokankaasta puoli metriä puuvillakangasta (maksoi alle 5 euroa).

Päällyksen tein tällä Anu Harkin ohjeella. Ohje oli juuri sopivan yksinkertainen tällaiselle tumpelo-ompelijalle. Totta kai unohdin jättää reiän nauhan pudotusta varten, mutta sen suurempia ongelmia tämän tekeminen ei tuottanut.

Näyttää heti kivemmalta. Melkein tekisi mieli silittää jotain ihan sen takia, että saisi tätä käyttää.

Jos oikein haluaisin alkaa silityslautaa tuunata, maalaisin jalat valkoisiksi. Mutta ehkä käytän nyt sen ajan johonkin muuhun.

Muovipussien uusi elämä

Olen ollut muovipussien vastustaja ja kantanut kangaskasseja aina mukanani. Nyt on pakko hieman lieventää vastustusta. Anna kun kerron miksi.

Luin Sanna Halla-ahon ja Martti Järven kirjaa Löytö - toteuta 50 yllätyksellistä ideaa (Wsoy 2013). Siellä oli idea yrttiruukuista, jotka oli tehty sulattamalla muovipusseja yhteen.

Luin rivit parikin kertaa; en ollut kuullutkaan muovipussien sulattamisesta. Ja googlettamalla selvisi, että melkein kaikki muut ovat.

Mutta kerrankin materiaalit ovat sellaiset, että niitä on kaikilla kotona. Myös meillä, vaikka yritän välttää niiden ostamista. Siispä aloin silittämään muovipussiröykkiötä yhteen leivinpaperien välissä. Kaikkien ohjeiden mukaan oikea kuumuus on jossain kahden ja kolmen pisteen välissä. Suosittelen kyllä melkein kolmosta, jotta pussit sulavat kunnolla ja tarttuvat toisiinsa kiinni. Huomasin nimittäin hieman myöhemmin, että osa kerroksista ei ollut tarttunut kunnolla kiinni. Erityisesti reunoihin kannattaa kiinnittää huomiota. Kun kokeilet, huomaat kyllä, mitä tarkoitan.

Osasta muoveista tuli todella kovia, osa oli aika pehmeitä. En halunnut tehdä aivan kirjassa esitellyn mallisia pusseja vaan otin mallin ihan päästäni. Leikkasin punaisesta, kovasta muovista pyöreän pohjan ja pehmeämmästä muovista ompelin reunan. Tuli pienet ruukut, joihin voi nakata puoliksi syödyt yrtit vielä hetkeksi kasvamaan. Nämä on myös helppo pestä. Tunnistatko muuten, minkä firman pussista on kyse?

Ja koska materiaali oli halpaa, eikä kamalasti harmita, jos tekee virheitä, kokeilin myös pikkulaukun ompelua. Ompelin vain pari muovikaistaletta yhteen (muistaakseni musta on Onlyn pussi, valkoinen on tullut mukana Riminiltä) ja taitoin yläreunan. Näyttää hauskalta, mutta en tiedä, uskaltaisiko tätä ihan täyteen laittaa. Muovi on kuitenkin liukasta, joten ehkä kovin pulleaa laukkua ei pystyisi kätevästi kantaa kädessä.

Tämän takia olen nyt luopumassa muovipussikiellosta. Kun seuraavan kerran kaupassa minulle tarjotaan kivaa muovikassia, ehkä en kaivakaan kangaskassia käsilaukustani...

Voihan välipäivät!

Välipäivinä olin ajatellut siivota komeroita, aleshoppailla ja ommella pari uutta paitaa esikoiselle, vanhojen jäätyä pieniksi. Nooh, sairastuin sitten, oikein vesirokkoon. Kutisi niin, että ainoa keino pitää sormet irti näppylöistä, oli tehdä käsitöitä.

Niinpä paisumaan päässyt trikookangaskasa hupeni edes hiukan. Sammakkokankaan esikoinen valitsi Kärkkäisen kangasosastolta ihan itse jo syksyllä, koska oli tykästynyt Sammakkomummo-lauluun. Työkalukangas on samasta paikasta, mutta puolestaan isäni valitsema. 

Hauskaa on huomata, että pikkuhiljaa taidot tässäkin kehittyvät. Nyt sain kaula-aukot ekan kerran juuri sopivan kokoisiksi ja melkoisen siisteiksi. Koneen erilaisia ompeleitakin uskaltaa testailla koko ajan enemmän. Muuten näistä tuli kyllä aivan peruspertsapäiväkotipaidat.

Ihanaa on ollut olla lomalla (sairastamisesta huolimatta), mutta ei ole tuleva arkikaan hassumpi ajatus!

Vanhan vuoden juttuja

Vaikka katse kääntyikin jo uuteen vuoteen, pakko vielä postata muutamat joululahjat. Mulle kävi niin kuin siskollekin. Lahjatohinoissa en juuri kuvia ottanut ja huomasin jutun vasta kun lahjat oli kääritty paketteihin/ annettu. Nooh, pari tekstaria ja kas, nyt on jotain näytettävää. Kiitokset siis avustajalle!

Kummityttö on Peppi-fani ja siksi innostuin SK:n joulunumeron Peppi-essusta.

Etsiskelin aikani miellyttävää kangasta, vain palatakseni omiin kankaisiin. Sieltä löytyi Marimekon tehtaanmyymälästä ostettu satiinipintainen jokapaika-raitakangas. Olin jo alunperinkin nähnyt sen mekkokankaana, mutta tekemättä jäi. Onneksi joulu aina inspiroi(=pakottaa) hommiin. Mä en tehnyt essusta kalenteria vaan ompelin vaan muutaman taskun jämätilkuista. Kummityttöä nauratti pienin tasku- mitä ihmettä sinne voisi laittaa?!

Vähän pitkä essusta tuli ja kanttinauhan kanssa oli epäonnea. Olin aluksi ostanut  10 senttimetriä liian vähän. Hieman harmitti siinä vaiheessa kun muuten olisi ollut valmista. Mutta peppimäinen siitä tuli! Kaveriksi ostin vaaleanpunaiset legginsit. Peppi-kengät ja raitapaita ovat mallin omat 😀. 

Kummitytön pikkusisko sekä toinen kummityttö saivat maatuska-kerniessut. Ne leikkelin oman pojan essun kaavoja mukaillen ja taskut yritin mallailla kuvioon sopiviksi.

Lisäksi syntyi yksi pöllökuvioinen ruokalappu pienimmälle kummipojalle, mutta siitä ei valitettavasti ole nyt kuvaa. Uuden vuoden lupaukseni blogille onkin, että yritän ottaa enemmän kuvia työn vaiheista ja vähintään nyt lopputuloksista...joulun allakin.

Ompelunurkan siivouspäivä & Uuden Vuoden blogihaaste

"Mun ompelutarvikkeet ovat nykyään tallessa esikoisen huoneen vanhassa piirongissa. Joskus niiden pitäisi siirtyä työhuoneeseen, mutta koska tätä ennen pitäisi tehdä melkoista raivausta, päätin piristää itseäni siivoamalla siitä viihtyisämmän. Niinhän sitä sanotaan, että parasta sisustamista on turhan roinan karsiminen ja asioiden järjestely.

Ja sille oli tarvetta. Lähtötilanne oli suurinpiirtein tämä. Juu, ei houkuttanut ompeluun.

Suurin osa tavaroista oli oikealla seudulla, mutta aivan sikin sokin. Aloitin raivaamalla turhat pois. Löytyneet kaavat pääsivät mun kaavalaatikkoon piirongin kätköihin. Nykyään myös toisinaan heitän kaavat pois, ellen niitä oikeasti hetkeen käytä. Todella harvoin itse ainakaan palaan vanhoihin kaavoihin, poikkeuksena ovat olleet lasten vaatteet.

Pari Ikean metallilaatikkoa olin jo hommannut aiemmin auttamaan järjestelyssä, tosin niiden sisältö oli suurinpiirtein tämä.

Jep, aivan kamalaa. Rakastan nauhoja, mutta eihän tuon penkominen vaan ollut kivaa.

Noh, onneksi nauhojen, nappien ja nippeleiden järjestely tuotti lopulta tulosta. Nauhat on rullattu ja kiinnitetty nuppineuloilla. 

Nauhalaatikkoa on nyt kivempi tutkailla. Siellä ovat sulassa sovussa uudet nauhat, jämäpätkät, kirpparilta mukaan tarttuneet tai vuosikausia mukana matkanneet nauhat. Jokaisella nauhalla on oma tarinansa. Löytyypä sieltä esimerkiksi pätkä vanhojentanssipukuni koristenauhaa. Täyttä järjestystä en kaipaa, sillä rakastan sitä, kun löydän jo jotain unohtamaani. Mökillä tutkin vieläkin aina innoissani mummon vanhaa ompelurasiaa, sillä tiedän, että sielläkin jokaisella nauhalla ja napilla on tarinansa.

Toiseen laatikkoon pääsi sitä sun tätä eli merkkejä, korulukkoja, kuminauhaa, rusetteja.

Metallilaatikot ostin viime vuonna Mokon alesta parilla eurolla. Poistin kynsilakalla niiden tekstit ja kuvan ja teippasin. Nyt niissä on korutarvikkeita ja nappeja. 

Piirongin laatikossa majailee ikivanha vaaleanpunainen kirppislöytö täynnä pitsi- ja satiininauhoja sekä yläasteaikoina lahjaksi saatu ompelulaatikko.

Mittanauhat pääsivät avonaiseen pahvirasiaan, ylimääräiset lankarullat lasipurkkiin. Salmiakkinauha on Eurokankaasta. 

Lasipurkeissa on myös saksia, pihtejä, kyniä sekä isompia silmäneuloja. Vaaleanpunaisessa vetoketjupussissa nukkuvat puuvärit. Etiketit leikkelin liitutaulutarrasta ja kirjoittelin niihin liitutussilla.

Onpahan kivempi katsella avonaisena,

tai alkaa hommiin.

Lankarullateline majailee yleensä ompelukoneen takana. Koristeiksi pääsivät pätkä jo aiemmin nähtyä jämätapettia sekä ihania, inspiroivia kortteja.

Useimmiten piironki suljetaan ompelusten jälkeen, kun muutenkin lastenhuoneessa riittää katseltavaa."

Näin on hyvä aloittaa uuden vuoden ompelut. Täten haastammekin muut bloggaajat esittelemään oman ompelu/näpertely/tuunaus/askartelunurkkauksensa. Saa samalla siivotakin, jos on samanmoinen tarve kuin Katariinalla oli. Jos ja kun vastaat haasteeseen, haasta lopuksi kolme bloggaaja, jonka nurkkiin haluat kurkkia.

Ihanaa, käsitöiden täyteistä uutta vuotta 2014 teille lukijat!

Toivottavat,
Aikakivoja! Anniina ja Katariina